Suomi tienhaarassa – edessämme on rohkeuden tai pelon tie

rohkeuden vai pelon tie

Maailmassa on käynnissä iso murros. Teknologian merkitys kasvaa räjähdysmäisesti ihmisten arkielämässä, yritysten kasvutarinoissa ja maapallon tervehdyttämisessä. Suomelle on pienenä ja teknologiahulluna maana pedattu paalupaikka tässä murroksessa.

Kyse ei ole kuitenkaan ainoastaan teknologiasta, vaan myös ihmisistä. Pitkään murrosta seuranneena olen huomannut kyseen olevan siitä, uskallammeko me ihmisinä tarttua rohkeasti murroksen tuomiin mahdollisuuksiin. Tämä on tietoinen valinta, koska se vaatii muutosta tavoissamme ajatella asioita, toimia, johtaa ja ennen kaikkea kohdata uusia asioita.

Valitsemmeko rohkeuden vai pelon tien?

Alustatalouden guru Reijo Paajanen näytti alla olevan kuvan eräässä seminaarissa. Koko yleisö – minä mukaan lukien – koki jonkunlaisen ”aivotykytyksen”.

mentaalimalli_rohkeuden_tai_pelon_tie_pieni

Kaavion vasen puoli kuvastaa perinteistä muutospelkoon perustuvaa tapaa johtaa. Turvallisena ja tuttuna, järkeen ja fiksuun riskienhallintaan perustuvana tapana tehdä asioita se ei kuitenkaan tuo paalupaikkaa Suomelle tulevan murroksen mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Perinteinen tie perustuu järkeen sekä siihen, että yrityksen kilpailukykyä pyritään kehittämään ja suojelemaan kilpailijoilta. Nämä ovat olleet ne best practices – parhaat toimintatavat – jolla menestyksekkäitä yrityksiä on johdettu vuositolkulla. Tämä ei enää yksinkertaisesti ole tulevaisuuden menestysresepti, koska maailma muuttuu jatkuvasti.

Rohkeuden tie on epämääräinen, tuntematon, riskialtis ja hankala. Epäonnistumisen mahdollisuus on suurempi kuin perinteisessä mallissa. Lisäksi rohkeuden tie on auktoriteettiin uskovan ”vahvan” johtajan painajainen, sillä komenna ja kontrolloi -johtamistapa ei enää toimi. Sen sijaan johtajan pitää kokeilla rohkeasti mikä toimii, jotta syy-seuraamussuhteet selviäisivät.

Me kaikki seisomme tienhaarassa

Tämä tarkoittaa jokaisen meidän osaltamme sitä, että seisomme itsekin tienhaarassa. Yritämme epätoivoisesti roikkua vanhan maailman puntissa kiinni, uuden maailman karusellin pyöriessä yhä kovemmin. Mitä tapahtuisi, jos uskaltaisimme rohkeasti todeta, että ”tämä on minulle uutta, en osaa, olen noviisi”? Aukeaisi aivan uusi maailma. Se kuitenkin vaatii kokeneiltakin hallitusammattilaisilta ja johtajilta todella paljon rohkeutta riisua aseet ja olla inhimillisiä, jopa haavoittuvaisia. Se vaatisi myös aivan uuden yrityskulttuurin rakentamista.

Tarvitaan kulttuuri, jossa epäonnistuminen sallitaan oppimisen vuoksi ja jossa päätöksentekoa ei tehdä vain toimitusjohtaja- tai johtoryhmätasolla, vaan jokaista työntekijää kannustetaan osallistumaan rohkeasti päätöksentekoon.

Edessämme on suuri ja nopea murros

”Noh”, tuumaa kyynikko, ”tätä kaikki digityypit nyt jauhavat koko ajan”. Kaikilla alkaa olla aikamoinen ähky koko digitarinasta, jossa konkretia loistaa poissaolollaan. Nämä kyynikot ovat kuitenkin osittain oikeassa. Koko hommaa pitää kollegani Toni Luhdin sanoin demystifioida. Jos asiaa katsoo historian perspektiivistä, asiaa voisi verrata siihen, kun Suomessa alettiin käyttää kännyköitä tai kun autot tulivat jokaisen ihmisen ulottuville. Muutos on vähintäänkin yhtä vaikuttava. Suurin ero on, että murros on nyt vaikuttavuudeltaan isompi, syvällisempi ja nopeampi. Pelon tie ei ole tietoinen valinta, vaan tielle luisutaan huomaamatta, koska tie tuntuu tutulta ja turvalliselta. Kyseinen tie kuitenkin katkeaa vääjäämättä jossain vaiheessa, siitä olen täysin varma.

Rohkean johtamisen tie on oikea

Suomessa meidän pitää tehdä tietoinen valinta, että rakennamme yhteiskuntaamme rohkean johtamisen tiellä niin, että luottamus on sisäänrakennettu. Tämä vaatii todella paljon rohkeutta niin päätöksentekijöiltä kuin kaikilta meiltä suomalaisilta. Jos meiltä löytyy tämä rohkeus, meillä on mahtava mahdollisuus olla paalupaikalla, kun ihmisille luodaan parempaa arkielämää, yrityksille kasvumahdollisuuksia ja maapallolle helpotusta hengittämiseen.

Olen itse päättänyt että ”ulkoistan” omat pelkoni (ainakin hetkellisesti) ja lähden yhdessä muiden edelläkävijöiden kanssa avoimesti rakentamaan Suomesta maailman johtavinta laboratoriota rakennetun ympäristön innovaatioille. Olemme tässä porukassa päättäneet, ettei kannata liikaa miettiä onnistumisen mahdollisuuksia, vaan mennä rohkeasti eteenpäin. Toivottavasti myös koko muu Suomi valitsee rohkean johtamisen tien. Yksi ilmeinen vaara tässä aikakaudessa kuitenkin on: paatuneinkin kyynikko saattaa innostua, jos valitsemme rohkeuden tien!

Lassen kirjoitus aloittaa postaussarjan, jossa kerromme arvoistamme. Voit tilata blogipostauksemme sähköpostiisi ja pysyt näin ajan tasalla matkamme kulusta.


Lars Albäck

Lars Albäck

Lasse on Tilaajavastuun toimitusjohtaja ja suuri visionäärimme.

Katso kaikki hänen kirjoituksensa